Taas naapuri tekee kaalilaatikkoa. Koirakin räksyttää. Lapset metelöivät ja juoksevat.Teinit maleksivat nurkissa ja ramppaavat rappukäytävässä. Naapurin tupakansavu kulkeutuu parvekkeelleni ja ahistaa. Maksan asumisesta, vaadin rauhaa!
Naapurisopu voi joutua koetukselle aivan normaaliin arkeen liittyvistä asioista. Auvoisaa yhteiseloa koetellaan elämisestä aiheutuvilla äänillä: lapset leikkivät, koira haukkuu, portaissa tömistellään ja joku harrastaa musiikkia. Myös yhteisten tilojen käyttö voi aiheuttaa mielipahaa: pesutupaa käytetään vastoin ohjeistuksia tai saunotaan toisten vuoroilla. Autokin saattaa lipsahtaa välillä väärään ruutuun.
Useimmiten ärtymys johtuu siitä, että kanssaeläjä käyttäytyy toisin kuin itse. Jos asettuisimme hetkeksi toisen asemaan, voisi mielipahakin siitä pikkuhiljaa tyyntyä. Usein hyvähenkinen keskustelu naapurin kanssa antaa paremman lopputuleman, kun nyrkin puiminen taskussa tai äkäinen puhelu isännöitsijälle. Häiriön aiheuttaja ei välttämättä tajua aiheuttavansa häiriötä. Nimettömät tai asiattomat (ehkäpä jopa uhkailevat) viestit eivät kuitenkaan ratkaise tilannetta, vaan hyvin suurella todennäköisyydellä ainoastaan pahentavat sitä.
Toki isännöitsijän puoleenkin voi aina kääntyä, mikäli tilanne niin vaatii. Mielelläänhän me asukkaiden kanssa jutellaan ja murheita kuunnellaan.Asukkaiden on kuitenkin hyvä tiedostaa, että isännöitsijän on oltava asiassa puolueeton. Asioita täytyy selvittää laajemmin ja yksittäisen ilmoituksen perusteella ei voida vielä kummoisiin toimenpiteisiin ryhtyä. Jos kyseessä on häiriökäytös, on asian selvittämiseksi saatava useamman osapuolen näkemys asiasta. Häiriöilmoituksesta tulisi käydä ilmi kellonajat ja päivämäärät sekä häiriön laatu.
Mitä useampi asukas ilmoittaa samasta häiriöstä, sitä tehokkaammin asiaan voidaan puuttua. Ilmoittajan tietoja ei luovuteta häiriötä aiheuttaneelle. Nimettöminä tehtyjä häiriöilmoituksia emme voi käsitellä.
Sormia napsauttamalla ei taloyhtiö, saati isännöitsijä, voi ketään häätää. Mikäli kyseessä on osakkeenomistajan vuokralainen, on taloyhtiön keinot puuttua tilanteeseen vähäiset. Taloyhtiö ei ole sopimussuhteessa vuokralaiseen, vaan ensisijaisesti häiriötilanteisiin puuttuminen on osakkeenomistajan tehtävä. Mikäli sijoitusosakas ei hoida asiaa, on taloyhtiöllä mahdollisuus ottaa huoneiston taloyhtiön haltuun. Tämä on kuitenkin aikaa vaativa prosessi, johon ei voida ryhtyä heppoisin perustein.
Jos on syytä epäillä laittomuuksia, ensisijainen taho asian selvittämiseen on poliisi. Mikäli häiriöt yltyvät kovinkin mittaviksi tai tilanne on vaarallinen, tulee aina olla yhteydessä hätänumeroon.
Taloyhtiön järjestysääntöihin on listattu tärkeimpiä asumisen askelmerkkejä. Kun säännöt on sovittu ja kaikki niitä noudattavat, sujuu yhteiselo sopuisasti. Erityisesti hiljaisuusaikoja tulisi kunnioittaa. Useimmalle meistä kunnon yöuni on välttämättömyys. Jos yöunet jäävät toistuvaksi vähäisiksi, voi tämä olla jo terveysriski. Kuitenkin esimerkiksi satunnaiset juhlat kuuluvat elämään, myös taloyhtiöissä. Kerrostaloissa on kohteliasta ilmoittaa juhlista etukäteen rappukäytävän ilmoitustaululla ja rivitalossa voi asiasta mainita seinänaapureille.
Jokainen asukas elää arkea omalla tavallaan. Taloyhtiöasumiseen kuuluu elämisen äänet ja näitä täytyy jokaisen sietää. Asumiseen liittyy aina ääniä myös hiljaiseen aikaan: koira saattaa satunnaisesti haukahtaa esimerkiksi postiluukusta tippuvaa lehteä, suihkussa käydään myöhäiseen aikaan, vauva itkee, lapset leikkivät aamuvarhain jne. Nämä ovat normaaleja asumiseen liittyviä ääniä, joista ei heti kannata hätkähtää. Toisten kunnioittamista kuitenkin on se, että ei tietoisesti metelöi esimerkiksi sunnuntaiaamuna klo 6.30 tai pidä jatkojenjatkoja ihan joka viikonloppu.
Vain asukkaat viime kädessä voivat päättää, kuinka hyvä talossa on asua. Hyvä yhteishenki on jokaisen asukkaan etu. Taloissa asuu monenlaista kulkijaa ja taloyhtiön tärkein tehtävä on kohdella kaikkia tasapuolisesti ja kunnioittavasti. Oman katsomisperspektiivin laajentamisella oman navan ulkopuolelle, voi olla avartavia vaikutuksia: isännöitsijä ei välttämättä pelkkää ilkeyttään ottanut minulta kolmosautopaikkaa pois tai kieltänyt pysäköimästä autoani huoneiston eteen. Jopas jotakin!
Asettumalla toisen asemaan, ymmärtämällä sen että jokainen meistä on yhtä arvokas ja olemalla toisille ystävällinen, saataisiin, niin taloyhtiöistä kuin maailmastakin, hitusen parempi paikka.
Tiina Männikkö
isännöitsijä ITS