Valikko Sulje

YLE Kolumni: Suomalaisen suurinta omistusta hoidetaan talkoovoimin

Suomalaiset muuttivat New Yorkin keksinnöllään, joka on meille niin arkea ettemme edes huomaa sitä, pohtii Halme.

JANI HALME Vapaa toimittaja ja luova johtaja

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että hiljaisilla suomalaisilla on erittäin suuri rooli siinä, millaisia taloja New Yorkissa on. 1900-luvun alussa suomalaiset maahanmuuttajat toivat mukanaan uuden idean: ajatuksen asukkaiden yhdessä omistamasta kerrostalosta. Innovaatio oli mullistava. Talo ei kuuluisikaan yksittäiselle rikkaalle keinottelijalle. Yhdysvaltain sydänmailla asukkaiden yhdessä omistama kerrostalo haiskahti jopa siltä itseltään. Kommunismilta.

Idea ei syntynyt juuri Suomessa sattumalta. Maa oli köyhä, mutta asuminen pakollista. Pankista ei saanut lainaa, koska pankissa ei ollut rahaa. Oli pakko keksiä jotain muuta. Tehdä porukalla.

Suomalaisten jättämää perintöä käsitellään Teemu Luukan mainiossa kirjassa New Yorkin uhmatar. Joukkorahoitettuja asuntoyhtiöitä oli jo ennen suomalaisten saapumista, mutta sukulaisemme olivat ensimmäisiä, jotka rakensivat voittoa tavoittelemattomia osuuskuntataloja.

Idea upposi suotuisaan maaperään. New Yorkissa käynnistyi yhdessä rahoittamisen, rakentamisen ja remontoinnin buumi. Taloja syntyi useita kymmeniätuhansia. Jäljet näkyvät edelleen. Peräti 70 prosenttia kaupungin asuinrakennuksista on vieläkin suomalaistyyppisiä osuustoimintataloja, co-opeja. Moinen kodin omistamisen muoto on muualla maailmassa äärimmäisen harvinainen.

Meillä malli muovaantui asunto-osakeyhtiöksi, yleisimmäksi tavaksi omistaa oma koti. Yli puolet suomalaisista asuu sellaisessa. Ihan tavallisten kansalaisten rahaa on kiinni asunto-osakeyhtiöissä keskimäärin 190 000 euroa per asunto, yhteensä siis yli 200 miljardin euron edestä.

Väitän, että meidän pitäisi olla taloyhtiömme kunnosta edes sen verran kiinnostuneita kuin olemme automme kunnosta.

Miten tuota valtavaa omaisuutta hoidetaan? Talkoovoimin. Tänäänkin lukuisat vapaaehtoiset suomalaiset kokoontuvat kerhohuoneisiin ja ravintoloiden kokoustiloihin sopimaan porukalla miljoonaremonttien tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Kaikkia osakkeenomistajia moinen ei oikein jaksa kiinnostaa. Eteisen seinän värin valintaan paneudutaan antaumuksella, mutta taloyhtiön hallituksen elämä ja teot eivät jaksa kiinnostaa. Minuakaan.

Väitän, että meidän pitäisi olla taloyhtiömme kunnosta edes sen verran kiinnostuneita kuin olemme automme kunnosta. Rahallisesti arvokkaimmat asiat ovat talossakin konepellin alla piilossa. Kellarikäytävien huomaamattomien ovien takana on valtavasti kuluvia osia, jotka tarvitsevat jatkuvaa määräaikaishuoltoa. Maailman muutokseen, kuten hissien tarpeen kasvuun ja autokannan sähköistymiseenkin pitäisi reagoida.

Onnellisia ovat he, joiden taloyhtiössä on hyvä hallitus. Sellainen, jonka jäsenet ovat sopivan etukenoisia sekä tietoisia talon sähkö- ja vesijärjestelmästä, ilmanvaihdosta ja rakenteiden kunnosta. He hahmottavat, mikä on elinkaari. Parhaimmillaan heissä yhdistyvät kiinnostus taloteknisiin asioihin ja kyky tuntea empatiaa. On suurenmoinen kyky asettua muiden ihmisten elämäntilannehousuihin.

Uljaimmillaan tuo sydämen sivistys näkyy yhtiön remonttien rahoituksessa. Vaikka yhdellä olisi mahdollisuus maksaa mittava remontti pois nopeasti, ei toisella tilanne ole välttämättä sama. Korona on voinut tiputtaa äkillisesti kokonaisen perheen peruspäivärahalle. Ja sen taloyhtiön symppiseläkeläisen tulot ovat edelleenkin vähäiset. Viisas hallitus suunnittelee ja kommunikoi kaikki remontit hyvissä ajoin ja järjestelee rahoituksen pienimmän yhteisen nimittäjän periaatteella. Jos lainan maksuaikaa tarvitsee pidentää kymmenestä vuodesta kolmeenkymmeneen maustettuna parilla lyhennysvapaalla vuodella, niin sitten toimitaan siten.

Kaikkien rivi- ja tai kerrostalossa asuvien ihmisten tulisi osoittaa suurta kiitollisuutta taloyhtiön hallituksen jäseniä kohtaan. Ja näyttää se kokouspalkkioiden muodossa. 150 euroa puheenjohtajalle ja satanen jäsenille per kokous on ehdoton minimitaso arvostuksen osoittamiseen. Pitkä joululounas alueen parhaassa ravintolassa tähän päälle. Tietenkin.

Joskus voi leipoa kokoukseen kakun tai pistouvata uutterille jäsenille saunakaljat. Vieläkin useammin voi sanoa: Kiitos, kun pidät huolta elämäni suurimmasta rahallisesta sijoituksesta.

Jani Halme

 

(lähde: https://yle.fi/uutiset/3-11875431?fbclid=IwAR1C_dgj9xbWBH6bmFZzAcjJEkNBXj7vo9jEdcRRtKl-7c7b0mA938ik2PA)